Terveisiä lumikinosten keskeltä. Ensitöikseni palattuani Suomeen jäädytin poskeni kävelyllä, josta seurauksena punaiset posket valkoisilla läikillä. Oli vaikea uskotella ihmisille, että ne eivät olleet palaneet auringossa...

Tässä muutamia valokuvia matkalta. 

Kampotin kaupungin liepeiltä.

 

Kelluvia asumuksia Tonle Sapin järvellä.

 

Angkor Wat auringon noustessa.

 

Hymyilevä Buddha-temppeli eli Bayon.

 

"Mutta voimat viidakon, voittaneet jo kiven on..."  Ta Phrom-temppeli.

 

Killing Field.

 

Tuol Sleng-vankila, entinen koulu.

 

Auringonlasku Jänissaarella, eli Toh Konsaylla. Jänissaarella ei ole jäniksiä, vaan sen siluetti on jäniksenmuotoinen. Joidenkin mielestä...

 

Fish Amok, eli Kambodzalainen curryruoka. Nam!

 

Mangrove-puita Jänisaarella.

 

Uimassa veneretkellä. Oi autuutta!

 

Koh Tonsay ja hierontamajat.

 

Kambodza mielessäin.

 Leena

 

Hei vain!

Viimeiset Phnom Penh -hetket alkavat olla kasilla. 40 minuutin paasta lahtee minibussi kohti lentokenttaa, josta pienella koukkauksella Singaporen kautta singahdamme kohti kotia. Singapore - Helsinki -lento kestaa 12 ja puoli tuntia, joten toivotaan, etta Nukku-Matti on samalla lennolla.

Niin, konsertti meni siis oikein mukavasti! Pakko kylla tunnustaa, etta oma debyytti yike-tanssijana ja troon soittajana ei ehka mennyt aivan putkeen, mutta kokonaisuutena hoidimme homman tyylikkaasti kotiin. Ehka hauskinta ja samalla oudointa oli laulaa Maamme-laulua paikalliset kansantanssijoiden esiintymisasut paalla! Konsertin jalkeen ristiriitaiset tunteet saivat ylivallan. Mukana oli tietysti helpotusta siita, etta kaikki viralliset asiat on hoidettu, joita tulimme tanne toimittamaan. On kuitenkin aina hammentavaa ja koskettavaa sanoa hyvastit ihmisille joiden kanssa on viettanyt aikaa, ja joita ei valttamatta enaa tapaa. Oman opetusryhman lapset tuntuvat laheiselta kahden yhteisen viikon jalkeen, vaikka yhteinen kieli puuttuikin. Tai ehka juuri siksi. Kerrassaa valloittavia lapsia.

Perjantaina ajelimme paljon toottia kayttavan kuljettajan kyydilla Kampotista Phnom Penhiin. Rauhallisen Kampotin jalkeen paakaupungin liikenne, poly ja kohina tuntui taas hurjalta. Kampotissa oli jo ehtinyt jotenkin unohtaa huutelevat tuktuk-kuskit, kerjaavat lapset ja kuvankauniit nuoret khmer-naiset vanhempien lansimaisten miesten kanssa.

Lauantaina eli eilen meilla oli kaivattu ja tarpeeseen tuleva vapaapaiva Phnom Penhissa. Kavimme kuninkaallisessa palatsissa, Silver Pagodassa (temppeli, jonka lattia on paallystetty kilonpainoisilla hopealaatoilla) seka Russian Market -torilla. Tori jo sinansa on aikamoinen nahtavyys. Harkitsin pitkaan troon hankkimista, mutta ehka jatan sen seuraavalle Kambodzan matkalle. :) Troo, jota enemman tai vahemman ansiokkaasti soitin on siis khmerien jousisoitin.

Mutta kohta siis mennaan. Tai tullaan. Tai jotakin. Kambodza 2012 -porukka kiittaa ja kuittaa, ja kay mahdollisesti kirjoittelemassa tanne viela jalkifiiliksia. Pian nahdaan, Rakkaat!

Sanna

 

Meilla on huomenna konsertti! Sinne on tulossa paljon vakea, kuulema itse Kampotin kuvernoori saapuu paikalle. Lisaksi olemme vieneet mainoksia ympari kaupunkia, ja kaikki ovat olleet innoissaan, niin paikalliset kuin turistitkin :D Ohjelmassa on suomalaista kansanperinnetta laulaen ja tanssien seka meidan etta Kambodzalaisten esittamana ja sitten Khmerilaisia tansseja ja lauluja seka meidan etta heidan esittamana. Meidan ryhma esittaa 2 Khmerilaista tanssia; Absara-tanssin ja Kookospahkinatanssin. Absara on klassinen naisten tanssi, mika on hidasta, tasapainoa vaativaa ja erittain rankkaa! Mielestamme naytamme vaaleanpunaisilta, hikisilta norsuilta sirojen Kambodzalais-tyttojen rinnalla... Mutta tanssiminen on ollut ihanaa! Kookospahkinatanssi on reipasluontoinen tanssi, mika tanssitaan paikallisten poikien kanssa. Meilla on kadessa kookospahkinat, joita kopautellaan yhteen. Se on tanssi, mita varmasti tullaan opettamaan Suomessa kaikille! Soittonumerona meidan ryhmalla on laulu, jota soitamme erilaisilla paikallisilla laattasoittimilla ja kilkuttimilla. Olemme oppineet lauluun Khmerin kieliset sanat ja keksimme itse suomenkieliset sanat toiseksi sakeistoksi :) Toinen ryhma on keskittynyt enemman todella vaativan laulun laulamiseen ja soittamiseen. Joku heidan ryhmasta saa kertoa siita enemman, jotten puhu ihan mita sattuu! Opettamiemme koululaisten kanssa esitamme mm. ketjutanssia, katrillia seka letkajenkkaa ja koko homma huipentuu yhteisnumeroon, jossa laulamme yhta aikaa soivat  Baa baa vita lamb, Kaksipa poikaa kurikasta ja Ostapa poika se kukkuva kello. Se on huikeeta! Vaikka valilla tassa viime viikkoina olemme tunteneet enemman ja vahemman matkavasymysta, niin jotenkin olo on nyt haikea kun tama projekti huomenna paattyy. Olemme oppineet tuntemaan lapsia paremmin ja heista on tullut meille tarkeita, ystavia. Onneksi konserttimme jalkeen on viela isot paatosjuhlat koulun pihalla, johon kaikki oppilaatkin osallistuvat. He odottavat kovasti paasevansa jammaamaan meidan kanssa. Saimmekin esimakua Kambodzalais-bileista toissailtana koulun pomon illallisilla. Siella mm. katselimme isannan pojan haita isolta valkokankaalta. Haat olivat kolmipaivaiset.... Sitten isanta lauloi karaokea. Ja sitten tanssimme kaikki yhdessa paikallisia seuratansseja :) Ehka kummallisin tilaisuus jossa olen koskaan ollut. Mielenkiinnolla odotan siis huomisia pihapartyja. Tama maa on pelkkia yllatyksia taynna! Nyt nukkumaan, jotta jaksan tasapainoilla yhdella jalalla tanssien huomenna. Kerromme sitten kuinka meni :) -Veera

 Hetkisen oli hiljaista blogirintamalla, silla kavaisimme janissaarella, eli Koh Tonsaylla. Matkustimme Kampotista Tuktukilla Kep-nimiseen kylaan, josta matkustimme veneella 20min matkan saarelle. Siella huojuivat kookospalmut (joiden tipahtelevat kookokset aiheuttavat satoja kuolemia vuodessa Kambodzassa) sileahiekkaisella pitkalla rannalla. Saarella on kaytannossa vain viitisen guest housea, joissa on jokaisessa oma ravintola, bungalovimajoitusta ja hierojia. Mitaan muuta ei ole tarjolla. Joten paivat koostuivat lahinna syomisesta, uimisesta (vesi ehka ihonlampoista), lepailysta ja hieronnoista (mm. coconut oil ja khmer eli kuten thai). Kun taman rundin on saanut suoritettua voi aloittaa alusta. Jotta ei olisi aivan lomailemiseksi mennyt, meilla oli reflektiotehtavia ja jokaista haastateltiin tunnin verran. Parasta saarella oli uiminen yoaikaan, jolloin pieni kiilteleva planktoni ymparoi uimarin kuin han olisi uinut tulikarpasparvessa!

Ennen saarelle menoa kaikki olivat todella vasyneita rankasta viikosta, joten siella oleilu tuli todella tarpeeseen. Nyt jaksamme taas jatkaa opiskelua ja opettamista ja ahkeroida todella taytyy silla meilla on tulossa torstain konsertti. Juuri tanaan meidan ryhmamme opetteli kookospahkinatanssia, joten pari paivaa aikaa saada se esityskuntoon. Saamme parit koulun pojista, mika on hauskaa, mutta myos haastavaa silla hekaan eivat ole ammattilaisia ja mokailevat valilla. 

Tanaan tanssitunnilla jouduin paikallisen pedagogian uhriksi. Suomessa ollaan totuttu tekemaan usein liikkeet sinne pain tai ainakin jos joku mokaa, niin sille salavihkaa selitetaan miten oikeasti olisi pitanyt toimia. Olin laittanut piilarit silmiin ja ne rupesivat kuivumaan ja hankaamaan, joten otin ne pois kesken tuntia. Taman seurauksena koko lahiymparisto naytti hieman sumealta ja keskittymiseni herpaantui. (Vasymyksella saattoi olla myos tekemista asian kanssa, silla olimmehan aamulla lahteneet saarelta ja ehtineet iltapaivaksi tanssitunnille.) Jotain siis mokailin siella tanssiessa, niin nuorehko naisopettaja laittoi minut tanssimaan koko tanssin yksin pari kertaa parini kanssa muiden seuratessa. Nopeasti sita pystyy skarppaamaan tarvittaessa...  Ei auta kuin hymyilla ja tehda kuten kasketaan, silla khmerkulttuuriin ei kuulu hermostuminen.

Nyt lahden valmistautumaan illallista varten, silla meidat on kutsuttu musiikkikoulun johtajan luo illalliselle. Ykkoset paalle, eli vahimman likaiset vaatteet, ja paikallistakotia katsomaan. Tres interessant!

 

Leena