Hetkisen oli hiljaista blogirintamalla, silla kavaisimme janissaarella, eli Koh Tonsaylla. Matkustimme Kampotista Tuktukilla Kep-nimiseen kylaan, josta matkustimme veneella 20min matkan saarelle. Siella huojuivat kookospalmut (joiden tipahtelevat kookokset aiheuttavat satoja kuolemia vuodessa Kambodzassa) sileahiekkaisella pitkalla rannalla. Saarella on kaytannossa vain viitisen guest housea, joissa on jokaisessa oma ravintola, bungalovimajoitusta ja hierojia. Mitaan muuta ei ole tarjolla. Joten paivat koostuivat lahinna syomisesta, uimisesta (vesi ehka ihonlampoista), lepailysta ja hieronnoista (mm. coconut oil ja khmer eli kuten thai). Kun taman rundin on saanut suoritettua voi aloittaa alusta. Jotta ei olisi aivan lomailemiseksi mennyt, meilla oli reflektiotehtavia ja jokaista haastateltiin tunnin verran. Parasta saarella oli uiminen yoaikaan, jolloin pieni kiilteleva planktoni ymparoi uimarin kuin han olisi uinut tulikarpasparvessa!

Ennen saarelle menoa kaikki olivat todella vasyneita rankasta viikosta, joten siella oleilu tuli todella tarpeeseen. Nyt jaksamme taas jatkaa opiskelua ja opettamista ja ahkeroida todella taytyy silla meilla on tulossa torstain konsertti. Juuri tanaan meidan ryhmamme opetteli kookospahkinatanssia, joten pari paivaa aikaa saada se esityskuntoon. Saamme parit koulun pojista, mika on hauskaa, mutta myos haastavaa silla hekaan eivat ole ammattilaisia ja mokailevat valilla. 

Tanaan tanssitunnilla jouduin paikallisen pedagogian uhriksi. Suomessa ollaan totuttu tekemaan usein liikkeet sinne pain tai ainakin jos joku mokaa, niin sille salavihkaa selitetaan miten oikeasti olisi pitanyt toimia. Olin laittanut piilarit silmiin ja ne rupesivat kuivumaan ja hankaamaan, joten otin ne pois kesken tuntia. Taman seurauksena koko lahiymparisto naytti hieman sumealta ja keskittymiseni herpaantui. (Vasymyksella saattoi olla myos tekemista asian kanssa, silla olimmehan aamulla lahteneet saarelta ja ehtineet iltapaivaksi tanssitunnille.) Jotain siis mokailin siella tanssiessa, niin nuorehko naisopettaja laittoi minut tanssimaan koko tanssin yksin pari kertaa parini kanssa muiden seuratessa. Nopeasti sita pystyy skarppaamaan tarvittaessa...  Ei auta kuin hymyilla ja tehda kuten kasketaan, silla khmerkulttuuriin ei kuulu hermostuminen.

Nyt lahden valmistautumaan illallista varten, silla meidat on kutsuttu musiikkikoulun johtajan luo illalliselle. Ykkoset paalle, eli vahimman likaiset vaatteet, ja paikallistakotia katsomaan. Tres interessant!

Leena