Tanaan siirryimme Phnom Penhiin kambodzalaisella meiningilla. Tama tarkoitti sita, etta vaikka reipas porukkamme oli heti aamukuudelta aamiaisella ehtiakseen vartin yli kuusi lahtevaan minibussikuljetukseen, ei minibussia koskaan kuulunut mitenkaan ajoissa. Olimme viela hotellilla silloin, kun laivan lahtoaika oli kasilla. Oli kuitenkin vain luotettava kaoottisen jarjestelman toimivuuteen. Lopulta saimme ns. minibussit, jotka olivat kylla pakettiautoja, joiden penkit ahdettiin aivan tayteen matkustajia. Istuimme siis toisissamme kiinni taysin liikaknsoitetussa autossa ja lauloimme mainostunnareita ja leikimme Kuka meista-leikkia muiden matkustajien iloksi.... Osa meista paasi siirtymaan laivalle myos avolavakuorma-auton lavalla, joka oli yhta tayteen ahdettu. Valilla huomasimme, etta toverimme toisessa autossa tulivat vastaan meita samalla tiella eri suuntaan ja ymmarsimme ajelevamme ympyraa kaupungissa. Valilla mukaan tungettiin uusia ihmisia. Hauskaa oli kuitenkin matkustaa, vaikka satamaan paastyamme laiva odotti viela lahtoa ainakin tunnin ja lahti kaksi tuntia myohassa aikataulusta. Istuimme laivan katolla lampimassa ilmassa ja auringonpaahteessa ja katselimme hakellyttavia maisemia: enemman tai vahemman hokkelimaisia paikallisia kylia saarissa tai pelkastaan veden paalla, vedesta kasvavia suuria puita, paljon kalastajia kapeissa pitkissa veneissaan, melovia lapsia paateissaan, perheita vene kukkuroillaan tavaraa... Alkumatkan matkustimme taysin rannattomalla, aavalla selalla. Suurin osa ryhmastamme nukkui jossain vaiheessa laivan katolla tuulen loyhytellessa hiuksia. Laivamatka kesti kuusi tuntia. Nyt yhdella jos toisellakin on hiukan palovammoja runsaasta auringosta, ei kuitenkaan pahoja. Phnom Penh on selkeasti huomattavasti isompi kaupunki kuin Siem Reap, erilainen, taynna taysin kaaoksenomaista hurjaa liikennetta ja lansimaiselta vaikuttavia kauppoja ja liikkeita. Hieno paiva taynna hienoja maisemia. Nyt illan tullen kaikki ovat hyvin vasyneita.

Senni