Tanaan oli ensimmainen vierailumme orpokotiin. Saimme lakahdyttavan riemastuttavan vastaanoton. Koimme Kambodzalaisen jarjestelmallisyyden ensi kertaa, kun saavuimme paikalle sovittuna aikana ja ketaan ei ollut tietoinen meidan tulostamme (josta on sovittu kuitenkin jo puolisen vuotta sitten ja asiasta keskusteltu sen jalkeenkin...) Parin puhelun ja parin tunnin odottelun jalkeen vierailu kuitenkin jarjestyi ja saimme nauttia lasten tanssiesityksista ja musisoinnista. Naimme perinteiset apina-, kookospahkina ja onnentoivotustanssit, seka hiphoptanssia. Lauloimme heille myos pari suomalaista kansanlaulua ja vierailu huipentui herkkukesteihin, eli tarjosimme lapsille jaateloa ja kekseja. Lapset suorastaan villiintyivat huomiosta (ja jaatelosta) ja roikkuivat meissa vierailijoissa alusta loppuun saakka. Ja kuinka suloisia he olivatkaan! Kuulimme myos hieman vanhempien lasten tarinoita. Yksi 17-vuotias poika oli tullut lastenkotiin ollessaan kahdeksan vuotias. Hanen aitinsa oli kuollut ja isaa ei ollut lahettyvilla. Seta toi pojan ja hanen viisi sisarustaan orpokotiin. Poika oli hyvin kiitollinen saadessaan olla niin hyvassa paikassa. Orpokoti kustantaa kaikille lapsilleen koulutuksen ja elattaa heidat ainakin 18-vuotiaaksi saakka. Pojan 23-vuotias isosisko esimerkiksi opiskelee Australiassa sairaanhoitajaksi orpokodin rahoittamana. Poika itse halusi isona businessmieheksi ja perustaa koyhille lapsille koulun. Han sanoi opiskelevansa kovasti ja jos jaa aikaa han pelaa orpokodissa jalkapalloa, soittaa ja tanssii perinnemusiikkia tai hiphoppia.

Orpokodissa oli n.80 lasta, jotka asuvat perheryhmissa varavanhemman kanssa. Lapsia on kussakin perheessa 3-9 riippuen heidan iasta, eli pienet vaativat enemman huomiota, joten heita on vain kolme yhdessa perheessa. Lapset tulevat orpokotiin eri syista, kuten  vanhempien koyhyyden takia, orpoina tai lapsikaupan uhreina. Lapset opiskelevat yksityisessa koulussa. Koti toimii lahjoitusvaroilla, joista paaosa tulee Australiasta. Tama on kuulemma orpokotien parhaimmistoa Kambodzassa ja lapsilla on taalla todella hyvat oltavat.

Kaiken hyvalla on myos varjopuolensa, joita olemme hieman valitettavasti paasseet todistamaan. Meidan kanssamme orpokotivierailulle livahti vanhempi mies, joka tarkoitusperat olivat hieman epamaaraiset. Kun orpokodin vaki tajusi, ettei mies kuulunut porukkaamme he pyysivat hanta poistumaan, mita mies ei suostunut tekemaan. Han alkoi syytti orpokotia salailusta ja sanoi etta hanen tavoitteenaan on tavata kaikki Siem Reapin lapset. Han kayttaytyi oudosti ja sanoi olevansa valilla toimittaja joka paljastaa orpokodin huonon toiminnan ja valilla opettaja tutustumismatkalla. Han ei todella meinannut poistua paikalta kohteliaiden paikallisten pyynnoista. Onneksi Eevis tarttui harkaa sarvista ja saatteli miehen ulos! Naimme saman miehen uudelleen monta tuntia myohemmin poistuessamme orpokodista, jolloin han jatkoi omituista kaytosta muun muassa huudellen peraamme. Onneksi orpokotin on tarkasti vartioitu, vierailijat tarkastetaan ja heille annetaan vierailijapassit. Nain epamaaraiset hiipparit saadaan pidettya loitolla.

Myos seurueemme miehet ovat saaneet erinaisia tarjouksia. Toistaiseksi tarjolla on ollut erilaisia huumeita, naisseuralaisia seka muun muassa lehmien ampuminen singolla... Kamalinta tassa on, etta sille on tarjontaa, mille on kysyntaa, eli jonkun on pakko naita palveluita ostaa. Sairasta.

Huomenna menemme takaisin orpokotiin opettamaan lapsille musiikkia ja oppimaan itsekin jotain paikallisesta musiikkikulttuurista. Sita innolla odottaen,

Minna ja Leena