Olemme viettaneet nyt kolmisen vuorokautta Kambodzan paakaupungissa Phnom Penhissa. Suurkaupungin hektisyytta ihmettellessa on vierahtanyt tovi jos toinenkin. Kaupungin kaduilla voi nahda kerjaavia lapsia, munkkeja oransseissa kaavuissaan, viisilapsisen perheen yhden skootterin kyydissa ja katujen kokoon nahden taysin ylimitoitettuja katumaastureita. Kaupungissa olomme aikana suoritimme myos kansalaisvelvollisuutemme ja kavimme Ruotsin konsulaatissa antamassa aanemme sopiviksi katsomillemme presidenttiehdokkaille.

Tarkein tehtavamme kuitenkin on ollut orpokodeissa vierailut. Kavimme kahtena paivana Sunrise Villages -orpokodissa, joka sijaitsee n. tunnin tuk tuk -matkan paassa kaupungin ulkopuolella maaseudun rauhassa. Orpokotia yllapitaa australialainen jarjesto ja se on ymmartaakseni saanut paljon tukea ulkomailta. Varustelun suhteen orpokoti naytti takalaisella mittapuulla erittain hyvalta, varmaankin parhaasta paasta. Paikan paalta loytyi mm. rumpusetti, viuluja ja kosketinsoittimia. Lapset vaikuttivat tyytyvaisilta elamaansa ja olivat hyvin innoissaan ulkomaisista vierailevista opettajista.

Paasimme nauttimaan oppilaiden taidokkaista musiikki- ja tanssiesityksista, joista valittyi aito esiintymisen riemu. Paikallisen perinnemusiikin ja tanssin lisaksi naimme myos hiphop-tanssia ja kuulimme paikallisia pop-kappaleita (?)sovitettuna kahdelle saksofonille, pianolle ja rummuille. Itse esitimme oppilaille suomalaista perinnemusiikkia ja myos spontaanin a cappella -sovituksen Bobby McFerrinin Don't worry be happy -kappaleesta. Oppilaat olivat esittaneet toiveen, etta opettaisimme heille hiphop-musiikkia. Yhtakkia huomasinkin olevani lavalla demonstroimassa beatboxing-tekniikkaa (se, missa tehdaan rumpujen aania suulla). Hetkessa syntynyt Beatbox-nenahuilu -duetto heratti oppilaiden keskuudessa ainakin kummastusta.

Opetimme ja opimme. Mina osaan apinatanssin liikkeita ja luulen, etta ainakin muutama Kambodzalainen orpolapsi tapailee viela pitkaan opettamiamme kappaleita ja paastelee beatbox-aania.

Ville