Tanaan perehdyimme Kambodzan lahihistoriaan, vuosina -75-79 tapahtuneeseen kansanmurhaan. Pol Potin hallinoimat punakhmerit ottivat vallan tuolloin utopianaan kommunistinen maalaisyhteyiskunta. Hanelta puuttui siita
vain vapaus, veljeys ja tasa-arvo, silla noina vuosina 3 000 000 ihmista kuoli nalanhataan, tauteihin tai tapettiin. Paakaupunki Phnom Penh, jossa nyt olemme tyhjennettiin ihmisista kolmessa paivassa.

Ihmiset lahetettiin tyoleireille, perheet erotettiin toisistaan, naiset, miehet ja lapset olivat kaikki omissa leireissaan. He saivat tuskin ruokaa ja tyoskentelivat sairauksista ja nalasta huolimatta lakkaamatta riisipelloilla. Riisi vietiin Kiinaan ja vaihdettiin aseisiin oman kansan nakiessa nalkaa.Kaikki, jotka edustivat uhkaa punakhmeerien hallinnolle tapettiin. Uhkaksi koettiin kaikki koulutetut ihmiset. Silmalasit tai vieraan kielen taito riitti tappotuomioksi.

Kavimme ensin Killing Filedsilla tassa lahistolla. Se oli yksi monista kymmenista paikoista, jonne Ihmiset tuotiin sinne tapettavaksi joko vankilasta tai tyoleirilta. Paikka oli kaunis, rauhallinen pellon laita, jossa puut
kukkivat. Vaikea katsella sellaista maisemaa  ja kuulla etta siella on tapettu 8000 ihmista. Luoteja punakhmerit eivat kayttaneet, koska niihin ei ollut varaa. Paikalle on rakennettu 17 kerroksinen stupa, temppeli, joka on taynna
paakalloja ja luita.

Kaiken karmeuden ymmarsi viimeistaan S21-vankilassa, joka on entinen koulu. Siella tapettiin 20 000 ihmista. Kaytannossa heidat kidutettiin kuoliaaksi tai lahetetttiin killing fieldille tapettavaksi. Heista yritettiin urkkia tietoja, kuten kuuluvatko he KGB:hen tai CIA:han. Monet myonsivat epatoivoisesti kuuluvansa jopa molempiin, vaikka eivat tienneet mita ne edes tarkoittavat. Myos lapsia ja naisia kidutettiin. Punakhmerit dokumentoivat tarkasti uhrinsa,
joten jokainen kasvo on vankilamuseossa esilla kuvina. Vietnamin vapautettia Kambodzan vuonna 1979 hylatty vankila kiinnitti ihmisten huomion hajun ja siella parveilevien kanojen perusteella. Matanevat paikoille jatetyt ruumiit olivat houkutelleen kanat aterioimaan...

Oppaamme kertoi olleensa 9-vuotias kun joutui tyoleirille ja menetti kolme sisarustaan siella.. Paikalla oli myos 80-vuotias mies, joka oli yksi seitsemasta S21:sta selviytyneista. Seitseman selviytyi 20 000:sta! Koko kansanmurhan ajasta laakareita selvityi viisi ja musiikinopettajia samoin viisi. Ei voi kasittaa ihmisen julmuutta... Hyva kuitenkin nahda, etta tammoista on ollut ja miten voi estaa ettei sita tapahdu enaa ikina. Ja saattaa koko ajan tapahtua jossain...

Paikat olivat kovin vaikuttavia ja osa ryhmastamme koki ajatuksen vankilavierailusta niin ahdistavaksi, etta paattivat etukateen jattaa sen valiin. Itse olen tyytyvainen, etta asiat mista olin lukenut konkretisoituivat. Ja etta mihin kaikkeen ihminen pystyy niin hyvassa kuin pahassa. Miten voi esimerkiksi selviytya monen vuoden nalanhadasta ja pakkotyosta; pysya elossa ja jatkaa elamaansa?

Leena