Taalla sataa!!! Kampottia reunustaa vuoret (tai kukkulat, jotain korkeita makia..) ja analysoimme, etta siksi taalla sataa lahes paivittain. Usein aamupaivalla on paahtava kuumuus, pysahtynyt ilma ja nain iltapaivalla tulee sade. Se on oikeastaan ihan kiva juttu, on vahan helpompi hengittaa. Kaupunki on pieni, olemme oikeastaan maalla. Sekin on ihanaa vaihtelua hektisen Phnom Penhin jalkeen. Taalla ei tarvitse olla varuillaan koko ajan, voi kavella ilman, etta joku koko ajan kerjaa tai myy kraasaa jaloissa. Aanimaisema on vaihtunut liikenteen melusta erilaisten elainten aantelyihin. Aamuisin heraamme kukon lauluun ja iltaisin nukadamme kuunnellen kissojen mouruntaa ja suosikkimme SUURGEKON todella ihmeellista aantelya. Sita ei pysty sanoin kuvailemaan, mutta Terolla on aanitysvalineet valmiudessa joka ilta, jotta saadaan gekko-aantely tallennettua :)

Viimeiset kaksi paivaa olemme viettaneet Kampotin musiikki-ja tanssikoulussa. Tulemme viettamaan siella viela 5 paivaa, eli tama on meidan pisin pysahdys. Koulu toimii seka orpokotina, etta musiikkikouluna lapsille ja nuorille, jotka asuvat kodeissansa, eli vahan niinkuin meidan musiikkiopisto. Opetuksen paapaino on Khmer-musiikissa ja tanssissa. Tunteja on paivittain ja taso on todella kova! Koululaisten viikko sisaltaa oppitunteja ja esityksia erilaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi tanaan he menevat esiintymaan haajuhlaan. Meidan vierailumme taalla tulee paattymaan yhteisesitykseen, mihin on kutsuttu kaikkia paikallisia tarkeita tyyppeja... Ankara harjoittelu aloitettiin jo eilen :D Tarkoituksena on koota esitys heidan ja meidan perinnemusiikista ja tansseista.

Harjoittelemme yhteensa paivittain 4 tuntia. 2 tuntia Khmer-musiikkia ja tansseja ja 2 tuntia suomalaista kansanperinnetta. Olemme joutuneet aika koville takalaisten opettajien ohjauksessa. Varsinkin vanhemman polven opettajat eivat tunne kasitetta pienissa patkissa ja hitaasti opettaminen... Tai sitten vaihtoehtoisesti he opettavat todella yksinkertaisia asioita, mutta vaativat taydellista tekniikkaa (esim. aanenlaatu soittimissa tai kaden liikkeet tansseissa), eivatka suostu lisaamaan haasteita, koska heista emme osaa... Meidan ryhma sai onneksemme tanaan kuitenkin todella laadukasta opetusta nuorelta opettajaltamme, joka on itse kyseisen koulun kasvatti ja palannut sinne opettajaksi yliopisto-opintojensa jalkeen. En ole varma, onko han opiskellut perati opettajaksi, mutta hyvin han opetti joka tapauksessa! Opettelimme khmerilaista klassista musiikkia. Se tapahtui eraanlaisilla laattasoittimilla. Asteikko niissa oli tavallaan meidan duuriasteikko, mutta meidan korviimme epapuhdas... Mutta iloitsen siita, etta vihdoin opin selkean, muistettavan ja muistiin kirjoitettavan melodian, jota pystyn opettamaan suomessa eteenpain. Tahan asti kaikki aikaisemmin oppimamme on ollut niin haasteellista, ettei mitaan ole jaanyt kotiin vietavaksi. Toivottavasti toinenkin ryhma paasee taman opettajan oppiin. Tero, Ville, Senni, Sanna ja Heidi kun joutuivat tanaan hikoilemaan vanhan naisen tanssitunnilla, tanssien 2 tuntia yhta liikesarjaa... Ja opettajanaisella oli kaiken lisaksi villapaita paalla tassa helteessa! Ihme jengia kylla....

Mutta oppilaista huomaa, etta he ovat tottuneet tekemaan toita ja silmin nahden nauttivat uuden oppimisesta. Ja omaksumiskyky on valtava! Me opetimme heita kolmessa ryhmassa. Meidan ryhmassa ehdittiin vajaassa kahdessa tunnissa oppia Luuriallallei stemmoissa ja ketjutanssina ja Kaksipa poikaa kurikasta suomeksi laulaen ja yhdistaen siihen huutokatrillia useammalla eri vuorolla. Ja muissa ryhmissa oppiminen oli yhta vauhdikasta, eli kyse on oppilaiden omaksumiskyvysta, eika niinkaan meidan opettajien loistavista tuntisuunnitelmista :D Huomenna olisi tarkoitus jatkaa tyoskentelya. Paastaisiinpa tanssimaan kookospahkinatanssia, se on kiva!

Nyt taitaa olla paikkareiden aika. Ollaan kaikki aika uupuneita kaikesta kokemastanne ja kuumuudesta. Meista lahes jokainen karsii myos enemman tai vahemman epamaaraisista vatsaoireista, mutta hyvilla mielin taalla mennaan. Ruokavalio alkaa kayda jo vahan yksipuoliseksi, koska juuri vatsasyista valtamme lahes kaikkea. Lounaaksi tulee syotya paistettua riisia kasviksilla ja illalliseksi paistettuja nuudeleita kasviksilla... Ravintolakulttuuri (lue: tarjoilijoiden ammattitaito) on muutenkin taalla tosi raivostuttavaa. Aamupalalle kannattaa varata aikaa vah. 1,5 tuntia. Useinmiten katselemme vuorotellen kuin muut syo, taalla ei tunneta kasitetta, etta ruoka tuotaisiin kaikille poytaan samanaikaisesti. Lahes poikkeuksetta jonkun ruoka vaan unohdetaan ja kun sita kysyy, niin saa vastaukseksi maailman kauneimmalla hymylla: yes, 5 minutes :)

Veera